Kirkkojen Maailmanneuvosto (KMN) perustettiin toisen maailmansodan jälkeen luomaan yhteyksiä kirkkojen välille. Vähitellen siitä kehittyi satoja kirkkoja yhteenkokoava elin, jossa kirkot rautaesiripun molemmin puolin työskentelivät yhdessä oikeudenmukaisemman maailman hyväksi. 1970-luvulla KMN työskenteli erittäin vahvasti apartheidin poistamiseksi Etelä-Afrikassa ja tuki vapautuksen teologian virtauksia latinalaisessa Amerikassa.
Nyt tuntuu, että tunnelma on hiipunut. KMN ottaa toki edelleen kantaa: se laatii kannanottoja, pitää yhteyksiä maailmanlaajuisiin instansseihin ja toimii kirkkojen puhehenkilönä erilaisissa yhteyksissä. Erityisesti kehittyvien maiden kirkot luottavat edelleen, että KMN toimii heidän puolestaan ja tukee kirkkojen pyrkimyksiä kohti parempaa tulevaisuutta ja kohti yhteistä hyvää. Mutta kokonaisuudessaan järjestö elää jonkinlaista itsetutkiskelun aikakautta. Järjestö miettii: missä olen hyvä? Missä olen parempi kuin muut? Mihin minun pitäisi keskittyä?
Tämä itsetutkiskelu on pääosassa kun järjestön keskuskomitea kokoontuu puolitoistavuosittaiseen tapaamiseensa viikoksi alkaen tänään. Sataviisikymmentä kirkollista edustajaa tapaa toisiaan pitkän tauon jälkeen ja yrittää selviytyä viikon mittaisessa kokouksessa laajasta asialistasta. Ensivaikutelma asialistasta on todellakin, että järjestö elää sisäistä muutoksen kautta: tulevassa kokouksessa tullaan valitsemaan uusi pääsihteeri (ehdolla on kaksi miestä: korealainen metodisti ja norjalainen luterilainen), vuonna 2013 pidettävän yleiskokouksen päälinjat ja pitopaikka tullaan hyväksymään, järjestön sisäinen ohjelmaevaluaatio tullaan hyväksymään ja jatkotoimenpiteet tullaan päättämään, järjestön sääntöjä ja päätöksentekorakennetta tutkineen työryhmän esityksistä tullaan keskustelemaan ja niiden pohjalta tullaan päättämään, miten asiassa edetään.
Se, että asialista näyttää ensilukemalta hyvin sisäänpäinkääntyvältä on ikävää, sillä tässä maailman tilanteessa kirkkojen tulisi ottaa vahvasti kantaa maailmaa ja ihmiskuntaa kannatteleviin voimiin: mitä meidän tulisi tehdä taloudellisen laman keskellä? Miten voimme välttää edessä olevan ilmastokatastrofin? Miten tuemme maailmanlaajana yhteisönä hädässä olevia ihmisiä Palestiinassa, Kongossa tai Somaliassa?
Toki asialistalla on keskustelua esimerkiksi vuonna 2011 järjestettävästä maailmanlaajasta rauhankonferenssista ja kirkkojen roolista yhteiskunnassa. Lisäksi kokous tulee antamaan muutamia lausuntoja ajankohtaisista asioista. Nyt vain on toivottava, että nämä asiat eivät peity kokouksessa eivätkä sen uutisoinnissa pääsihteerivalinnan yms. sisäisen alle.
Kirkkojen Maailmanneuvoston suurimmat ansiot tähän mennessä ovat yhteiskunnan puolella. Uskon ja toivon, että saamme tämän kokouksen aikana aikaiseksi muutaman toivonkipinän sen suhteen, että kirkot ovat yhdessä huolestuneita maailman tämän hetkisestä tilanteesta ja haluavat toimia yhdessä asioiden edistämiseksi.
P.S. Toivottavasti teitä kiinnostaa ottaa selvää Kirkkojen Maailmanneuvostosta vielä tämän artikkelin jälkeenkin. Jos näin on, niin vierailkaa sivulla www.oikoumene.org. KMN on uudistanut nettisivunsa ja ne ovat itse asiassa ihan cool.
