Rotusortoa Länsirannalla

Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) pääsihteeri Sam Kobia piti eilen KMN:n keskuskomitean kokouksessa vahvan puheen. Kobia nosti esiin useita tärkeitä kysymyksiä ja osoitti omilla sanoillaan, että kirkko voi ja kirkon täytyy olla aktiivinen työssään oikeudenmukaisuuden puolesta.

”Lähi-idässä on saavutettava rauha ja se on saavutettava tänään, sillä huomenna se on myöhäistä!” totesi Kobia. Israelin siirtokunnat Palestiinan alueella ovat Kobian mukaan rauhan este ja tilanteeseen ei ole näkyvissä tällä hetkellä parannusta. Kobia muistutti kirkkoja siitä, että Israelin perustaminen noin kuusikymmentä vuotta sitten johti modernin maailmanhistorian yhteen suurimmista pakotetuista maastamuutoista. Arvioiden mukaan noin miljoona ihmistä joutui uhattuna jättämään kotinsa pysyvästi, palestiinalaiskyliä, kirkkoja ja moskeijoita tuhottiin ja kouluja hävitettiin. Tilanne ei ole helpottanut vieläkään, päinvastoin. Kobia esittää, että Länsirannalla vallitsee tällä hetkellä täydellinen rotusortosysteemi.

Kobian puheen kohokohta oli minusta hänen esityksensä siitä, että kirkkojen on julistettava Israelin harjoittama miehityspolitiikka synniksi. Miehityksessä ja kokonaisen kansan alistamisessa ei ole hänen mukaansa kysymys pelkästään taloudellisista ja poliittisista rikoksista, vaan kysymys on – aivan kuten antisemitismissäkin – Jumalan tahdon vastaisesta toiminnasta.

Kobia korosti puheen jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa siihen, että Kirkkojen Maailmanneuvostolla on ollut järjestön historian aikana erittäin suuri vaikutus kirkkoihin ja kirkkojen asenteisiin ja että KMN:n olisi käytettävä tätä rooliaan enemmän hyväksi oikeudenmukaisuuden puolesta. Kobia viittasi Nelson Mandelan puheeseen KMN:n yleiskokouksessa Hararessa vuonna 1998, jolloin Mandela totesi KMN:n olleen edelläkävijä apertheiden vastaisessa taistelussa. Tuossa taistelussa KMN oli julistanut, että apartheid on synti ja kirkkojen on vastustettava sitä. Samoin Kobia viittasi KMN:n ensimmäisen yleiskokouksen lausuntoon, jossa antisemitismi julistettiin synniksi. Molemmissa tapauksissa KMN:lla oli merkittävä rooli edelläkävijänä ja tämä rooli oli vaikuttanut merkittävällä tavalla kirkkojen mielipiteiden muuttumiseen. Tätä kautta kirkot olivat edelläkävijöitä niin apartheidin kuin myös antisemitismin vastaisessa työssä.

Nyt Kobian mukaan on aika vaikuttaa Lähi-idän tilanteeseen siten, että kirkot ymmärtäisivät, miten vakavasta ongelmasta on todella kysymys. Kobia korosti, että Israelin miehitys Länsirannalla vaikuttaa negatiivisesti sekä alueen palestiinalaisväestöön, mutta myös miehittäjiin eli Israeliin. Tilanne on jatkunut niin kauan, että sitä on tulevaisuudessa ehkä mahdotonta muuttaa. Siksi on vaikutettava nyt. Kirkkojen on korostettava, että miehitys on laiton ja sen on loputtava. Ainoastaan tätä kautta oikeudenmukaisuus voi voittaa.

Vaikka kysymys on haasteellinen, niin olen iloinen siitä, että Kirkkojen Maailmanneuvostolla on rohkeutta nostaa kysymys pöydälle. Samoin olen iloinen siitä, että KMN kokee, että sillä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Kysymys Israelin ja Palestiinan välisistä suhteista ei ole helppo, mutta sillä on kerrannaisvaikutuksia koko maailmaan. Jos alueelle saadaan kestävä ja oikeudenmukainen rauha, se on merkki maailmalle siitä, että epäoikeudenmukaisuus on voitettavissa ja kansakuntien erimielisyydet ovat ratkaistavissa.

Miksi kirkot kääntyvät sisäänpäin kun olisi aika puhua maailmalle?

Kirkkojen Maailmanneuvosto (KMN) perustettiin toisen maailmansodan jälkeen luomaan yhteyksiä kirkkojen välille. Vähitellen siitä kehittyi satoja kirkkoja yhteenkokoava elin, jossa kirkot rautaesiripun molemmin puolin työskentelivät yhdessä oikeudenmukaisemman maailman hyväksi. 1970-luvulla KMN työskenteli erittäin vahvasti apartheidin poistamiseksi Etelä-Afrikassa ja tuki vapautuksen teologian virtauksia latinalaisessa Amerikassa.

Nyt tuntuu, että tunnelma on hiipunut. KMN ottaa toki edelleen kantaa: se laatii kannanottoja, pitää yhteyksiä maailmanlaajuisiin instansseihin ja toimii kirkkojen puhehenkilönä erilaisissa yhteyksissä. Erityisesti kehittyvien maiden kirkot luottavat edelleen, että KMN toimii heidän puolestaan ja tukee kirkkojen pyrkimyksiä kohti parempaa tulevaisuutta ja kohti yhteistä hyvää. Mutta kokonaisuudessaan järjestö elää jonkinlaista itsetutkiskelun aikakautta. Järjestö miettii: missä olen hyvä? Missä olen parempi kuin muut? Mihin minun pitäisi keskittyä?

Tämä itsetutkiskelu on pääosassa kun järjestön keskuskomitea kokoontuu puolitoistavuosittaiseen tapaamiseensa viikoksi alkaen tänään. Sataviisikymmentä kirkollista edustajaa tapaa toisiaan pitkän tauon jälkeen ja yrittää selviytyä viikon mittaisessa kokouksessa laajasta asialistasta. Ensivaikutelma asialistasta on todellakin, että järjestö elää sisäistä muutoksen kautta: tulevassa kokouksessa tullaan valitsemaan uusi pääsihteeri (ehdolla on kaksi miestä: korealainen metodisti ja norjalainen luterilainen), vuonna 2013 pidettävän yleiskokouksen päälinjat ja pitopaikka tullaan hyväksymään, järjestön sisäinen ohjelmaevaluaatio tullaan hyväksymään ja jatkotoimenpiteet tullaan päättämään, järjestön sääntöjä ja päätöksentekorakennetta tutkineen työryhmän esityksistä tullaan keskustelemaan ja niiden pohjalta tullaan päättämään, miten asiassa edetään.

Se, että asialista näyttää ensilukemalta hyvin sisäänpäinkääntyvältä on ikävää, sillä tässä maailman tilanteessa kirkkojen tulisi ottaa vahvasti kantaa maailmaa ja ihmiskuntaa kannatteleviin voimiin: mitä meidän tulisi tehdä taloudellisen laman keskellä? Miten voimme välttää edessä olevan ilmastokatastrofin? Miten tuemme maailmanlaajana yhteisönä hädässä olevia ihmisiä Palestiinassa, Kongossa tai Somaliassa?

Toki asialistalla on keskustelua esimerkiksi vuonna 2011 järjestettävästä maailmanlaajasta rauhankonferenssista ja kirkkojen roolista yhteiskunnassa. Lisäksi kokous tulee antamaan muutamia lausuntoja ajankohtaisista asioista. Nyt vain on toivottava, että nämä asiat eivät peity kokouksessa eivätkä sen uutisoinnissa pääsihteerivalinnan yms. sisäisen alle.

Kirkkojen Maailmanneuvoston suurimmat ansiot tähän mennessä ovat yhteiskunnan puolella. Uskon ja toivon, että saamme tämän kokouksen aikana aikaiseksi muutaman toivonkipinän sen suhteen, että kirkot ovat yhdessä huolestuneita maailman tämän hetkisestä tilanteesta ja haluavat toimia yhdessä asioiden edistämiseksi.

P.S. Toivottavasti teitä kiinnostaa ottaa selvää Kirkkojen Maailmanneuvostosta vielä tämän artikkelin jälkeenkin. Jos näin on, niin vierailkaa sivulla www.oikoumene.org. KMN on uudistanut nettisivunsa ja ne ovat itse asiassa ihan cool.

Kirkkojen Maailmanneuvoston keskuskomitea – here I come

Kirkkojen Maailmanneuvosto (KMN) on maailmanlaaja kirkkojen yhteistyöelin. Jäseninä noin 350 kirkkoa eri puolilta maailmaa. KMN:n jäsenkirkot edustavat noin 560 miljoonaa kristittyä  noin 110 eri maassa. Mukana on sekä protestanttisia että ortodoksisia kirkkoja. Tämän tarkoittaa käytännössä sitä, että jäseninä ovat kaikki muut kirkkokunnat paitsi Roomalaiskatolinen kirkko ja monet helluntaitaustaiset kirkot. Vaikka ei voida sanoa, että KMN kokoaa yhteen kaikki kirkot, se tavoittaa kyllä suuren osan maailman kristityistä.

KMN on erikoistunut ekumeniaan. Ekumenia tarkoittaa kirkkojen pyrkimyksiä toimia mahdollisimman tiiviisti yhteistyössä. Toiminnan perimmäisenä tavoitteena on päästä ns. näkyvään ykseyteen, joka tarkoittaa sitä, että kirkot voisivat eräänä päivänä viettää yhdessä ehtoollista. Ekumenia tarkoittaa myös sitä, että kirkot tukevat toinen toisiaan yhteisessä kristillisessä palvelutehtävässä sekä yhteisessä sanallisessa julistuksessa. Erityisesti yhteinen palvelutehtävä on tärkeä, sillä sen kautta kirkot kohtaavat ihmisten hädän, murtavat esteitä ihmisten välillä sekä etsivät yhdessä rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

KMN:n keskuskomitea on organisaation päättävä elin, joka kokoontuu puolentoista vuoden välein päättämään organisaatiota koskevista asioista. Keskuskomiteaan kuuluu 150 kirkkojen edustajaa eri kirkoista. Suomalaiset ovat erittäin hyvin edustettuina, sillä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa keskuskomiteassa edustavat Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura että allekirjoittanut. Suomen ortodoksista kirkkoa keskuskomiteassa taas edustavat isä Heikki Huttunen ja TM Outi Vasko. Suomalaisilla on siis lähes kolmen prosentin edustus tässä organisaation kannalta tärkeässä elimessä.

KMN:n keskuskomitea aloittaa kokouksensa tänään ja jatkaa ensi viikon keskiviikkoon saakka. Tulen kirjoittamaan kokouksen keskeltä ajatuksia silloin tällöin ja toivon, että niistä välittyy ekumeenisen liikkeen henki: miten kirkot ja kristityt pyrkivät kaikessa toiminnassaan lähemmäksi toisiaan: kuunnellen ja toisia kunnioittaen.